Syksystä 1983 maaliskuuhun 1986 Jarno Mällinen (kitara) ja Jyrki Raatikainen (rummut) soittivat Kansanturvamusiikkikomissiossa, johon kuuluivat lisäksi vokalisti Antti Penttilä, basisti Pekka Salonsaari (r.i.p.) ja kesästä 1985 eteenpäin kitaristi Jukka Kangas.

Kansanturvamusiikkikomissio (KTMK) hajosi viimeisen keikkansa päätteeksi 1.3.1986, ja pari viikkoa myöhemmin Mällinen, Raatikainen ja Kangas perustivat Radiopuhelimet-yhtyeen. Laulajaksi he saman tien pyysivät Ei!Ei -yhtyeestä tuttua, kovaääniseksi tiedettyä Jyrki Mäkeä.

Treenikämppä löytyi Leipätehtaalta, joka oli tuolloin oululaisen bändi- ja harrastajateatteritoiminnan keskus. Ensimmäisen keikkansa Radiopuhelimet teki 26.7.1986 Liedossa Punk 86 -festivaaleilla. Materiaali oli vielä osin KTMK:n aikaista. Mainittakoon, että kun Radiopuhelimet soitti Leipätehtaalla toista keikkaansa iltapäivällä 7.9.-86, enemmistö suomalaisista seurasi televisiosta presidentti Urho Kekkosen hautajaisia.

Myöhään syksyllä valmistui ensimmäinen viiden biisin demonauha, jonka Miettinen kehui alkuvuodesta -87 demopalstallaan Rumbassa. Keväällä -87 ryhdyttiin etsimään basistia, kun siihen asti bassoa soittanut Kangas ilmoitti halustaan siirtyä kitaran varteen. Oulun bändiympyröistä tuttu Mika Hautamäki suostui ottamaan toimen vastaan. Uuden kokoonpanon ensimmäinen keikka oli 3.4.87 Jyrockissa.

ENSIMMÄISET LEVYTYKSET

Syksyllä Raatikainen, Antti Penttilä ja Kari Heikonen perustivat Bad Vugum -levy-yhtiön tarkoituksenaan julkaista nimenomaan Radiopuhelimien musiikkia. Yhtye äänitti saman tien kahdeksan kappaletta, jotka julkaistiin kahtena EP-levynä: Sinappia ja ketsuppia ilmestyi joulun alla -87, Tyhjä on täysi keväällä -88. Niiden myötä levy-yhtiö Euros kiinnostui bändistä. Sovittiin kahden täyspitkän julkaisemisesta.

Radiopuhelimien ensimmäinen LP Rokkiräjähdys äänitettiin alkusyksystä 1988 ja ilmestyi pari kuukautta myöhemmin. Levyn arvostelut olivat enimmäkseen kiittäviä.

Keväällä -89 uuden materiaalin treenaaminen oli jo pitkällä, kun basisti Hautamäki ilmoitti lähtevänsä opiskelemaan Helsinkiin. Hautamäki oli vielä mukana muutamalla keikalla, mutta kolme keikkaa (sis. Provinssirock ja Aavasaksan juhannus) jouduttiin silti soittamaan nelimiehisellä kokoonpanolla: Kankaan oikea peukalo oli jäänyt makkaratehtaalla koneen väliin ja lähes silpoutunut. Parantuminen oli kuitenkin nopeaa, ja jo heinäkuussa Kyyjärven Nopola-rockissa Kangas oli taas kitaran varressa.

Seuraava keikka Tampereen Tullikamarilla 26.8. oli kuitenkin tämän viisimiehisen kokoonpanon viimeinen keikka. Hautamäki asettui pysyvästi Helsinkiin, ja Kangas palasi basson varteen. Seuraava albumi, lokakuussa 1989 äänitetty K.O., tehtiin kyseisellä nelimiehisellä kokoonpanolla (levyllä Kangas soittaa myös toista kitaraa).

Levy-yhtiö oli vaihtunut Riku Mattilan luotsaamaksi Spirit-merkiksi, joka tuolloin oli Sonet-yhtiön alamerkki. Euros ei enää ollut kiinnostunut Radiopuhelimista - syynä lienee ollut odotettua heikompi menekki ja bändin kieltäytyminen kustannussopimusten solmimisesta - ja luovutti bändin suosiolla Spiritille. Mattila myös äänitti ja tuotti albumin. Lopullisen miksauksen teki Mikko Karmila, vaikkei tätä levyn kannessa mainitakaan.

LENINGRADIN JÄLKEEN KORHOSET KEHIIN

Juuri K.O.:n äänitysten aattona Radiopuhelimet teki ensimmäiset ulkomaankeikkansa Leningradissa (nyk. Pietari). Esiintymispaikat olivat pieni nuorisotalo jossain lähiössä (paikalla kourallinen innostunutta yleisöä) sekä suureellinen nuorisopalatsi (suurin osa yleisöstä lähti pois). Mukana keikoilla oli myös helsinkiläinen Paska. Keikat tehtiin nelimiehisellä levytyskokoonpanolla, vaikka Hautamäki olikin mukana turistina. Suomessa tällä miehityksellä soitettiin vielä yksi keikka Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä.

Loppuvuodesta 1989 uudeksi basistiksi pestattiin Eero Korhonen, joka heti alkajaisiksi joutui liikenneonnettomuuteen: Radiopuhelimet-kiinnitys alkoi parin viikon sairaalajaksolla.

K.O. ilmestyi helmikuussa 1990 ja sai varsin innostuneen vastaanoton. Keikkoja alkoi olla enemmän kuin ennen. Keikkamyyjäksi oli tullut Hannu Korhonen Rokkiräjähdyksen aikoihin hommaa hoitaneen Jussi Alavuotungin (r.i.p.) tilalle. Myöhemmin Korhonen siirtyi Dex-Viihteen leipiin, ja Radiopuhelimet seurasi mukana. Kesällä -90 bändi esiintyi Ruisrockissa, Dinosaurockissa, Suviyön sumutuksessa ja Nummirockissa.

Pian, pian -albumi ilmestyi heti Raatikaisen palattua keväällä 1991. Vaikka sen vastaanotto lehdistössä oli enimmäkseen myönteinen, oli jonkinlaista tyytymättömyyttä havaittavissa erityisesti yleisön taholla. Keikat kuitenkin toimivat hyvin, vaikka kesällä ei suurilla festivaaleilla käytykään.

Paremman vastaanoton sai syksyllä -91 ilmestynyt kokoelma 2 1/2, joka sisälsi Sinappia ja ketsuppia- ja Tyhjä on täysi -EP:t sekä viisi kappaletta Rokkiräjähdys-albumilta.

Mainittakoon, että kokoelman soundit poikkeavat huomattavasti alkuperäisten levyjen soundeista johtuen saksalaisen levyprässäämön kaiverrusmenetelmästä. Myös Pian, pian -levystä on liikkeellä kaksi täysin erisoundista versiota: cd-version sointi on raastavan kuiva, koliseva ja epärockmainen, kun taas vinyylillä täyteläinen säröisyys lyö jopa yli niin että soundi on mennä tukkoon. Syynä soundien erilaisuuteen on tuottaja Mattilan viime hetken päätös ajaa koko levy minkä lie kompressorin lävitse - muutos ei kuitenkaan ehtinyt cd-versiolle.

Tammikuussa 1992 äänitettiin Jäämeri-albumi. Levytyssessio oli huomattavasti Pian, pian -sessiota työteliäämpi ja pikkutarkempi, mihin vaikutti paitsi halu petrata edellisestä albumista myös se, että Riku Mattilan apuna tuottamassa ja äänittämässä hääri Mikko Karmila.

Helmikuussa Radiopuhelimet lähti yhdessä CMX:n kanssa ensimmäiselle pitemmälle ulkomaankiertueelleen. Viiden viikon aikana soitettiin vajaat kaksikymmentä keikkaa Saksassa, Itävallassa, Italiassa ja Tanskassa. Vastaanotto oli erittäin hyvä, ja turismiakin ehdittiin harjoittaa.

Huhtikuussa -92 ilmestynyt Jäämeri sai jossain määrin hämmentyneen vastaanoton. Monet eivät osanneet suhtautua nykiväksi ja hitaanpuoleiseksi muuttuneeseen musiikkiin millään tavoin: levy oli "mielenkiintoinen", mutta "vaikea". Ymmärtäjiä löytyi jazzillisemman/avantgardistisemman musiikin ystävien parista, jopa niin, että jotkut pitävät Jäämerta edelleen Radiopuhelimien tuotannon huippuna.

Keväällä -92 keikkamyyjäksi vaihtui Veda Honkanen (r.i.p.), jonka uskottiin pystyvän hoitamaan indie- ja ulkomaanyhteydet paremmin kuin isolle ohjelmatoimistolle siirtynyt Hannu Korhonen. Päätös osoittautui oikeaksi, Veda antautui työhön koko sydämellään.

Loppuvuosi -92 keikkailtiin kotimaassa ja treenattiin uutta materiaalia. Uusi albumi äänitettiin keväällä 1993 Riku Mattilan kanssa. Kesän aikana Mikko Karmila miksasi levyn osin uudelleen, ja Maalla-nimen saanut albumi ilmestyi vasta lokakuussa. Odoteltaessa käytiin mm. Suviyön sumutuksessa ja Läsnärockissa.

Syksyllä Radiopuhelimet osallistui myös Oulun Rauhalassa järjestettyyn Kari Peitsamo -teemailtaan esittäen muutaman Peitsamon kappaleen, joista "Voima" jäi joksikin aikaa keikkasettiin.

Kahden vaikeasti lähestyttävänä pidetyn levyn jälkeen suoraviivaisempaa materiaalia sisältäneen Maalla-albumin vastaanotto oli innostunut, ja poiki vuodenvaihteessa bändille kaikkien aikojen parhaat sijoitukset rocklehtien yleisöäänestyksissä.

Joulukuussa -93 basisti Korhosen ja muun bändin tiet erkanivat, kun Korhosen elämäntilanne ei mahdollistanut tiivistä treenaamista ja lähtemistä kiertueille. Uudeksi basistiksi pestattiin Mieskuoro Huutajien riveistä tuttu Antti Annunen, joka ajettiin sisään kuukauden kiivastahtisella harjoittelulla: heti vuoden -94 alussa oli lähdettävä Euroopan-kiertueelle, joka tällä kertaa tehtiin omin päin.

Aluksi suunnitelmana oli, että Annunen olisi basistina vain kiertueen ajan, ja sen jälkeen palattaisiin nelimiehiseen kokoonpanoon. Homma lähti kuitenkin toimimaan niin hyvin, ettei Hampurin merimieskirkon keikka jäänyt Annusen viimeiseksi, vaan mies jäi bändiin.

Tuo viiden viikon mittainen, parikymmentä keikkaa käsittänyt kiertue suuntautui Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Unkariin ja Tshekkiin. Kesän festivaalisaldoksi kertyi Suistomaa soi, Down by Kemijoki, Ilosaarirock ja Down by the Laituri.

Vuoden lopulla tehtiin myös pariviikkoinen Skandinavian kiertue, jolla työ- ja perhesyiden vuoksi kotiin jäänyttä Kangasta tuurasi kitaran varressa Electric Blue Peggy Sue and The Revolutionions From Mars -yhtyeessä soittanut Ismo Autioniemi.

Vuoteen 1995 tultaessa koitti paluu Bad Vugum -yhtiölle. Sonet/Spiritistä oli tullut jo Jäämeri-albumin aikoihin osa monikansallista PolyGram-viihdekonsernia. Tulosta oli tehtävä, eikä Electric Blue Peggy Suen ja Radiopuhelimien kaltaisia vähän myyviä "harrastuksia" enää kaivattu.

Lisäksi Riku Mattila lähti Polygramista, eikä kukaan muu yhtiössä tuntunut olevan Radiopuhelimista oikeasti kiinnostunut.

Tosin yhtyeen taholla oli jo ehditty harkita levy-yhtiön vaihtamista muutenkin, syynä PolyGramin yhä välinpitämättömämmäksi ja kankeammaksi käyvä asenne: varsinkin muutaman kappaleen oikeuksien saaminen yhdysvaltalaisen Alternative Tentaclesin keväällä -95 julkaisemaa Hygiene- kokoelma-EP:tä varten oli melkoista saikkausta.

Vaikka taloudelliset resurssit supistuivatkin Bad Vugumille siirryttäessä, ei käytännön haittaa ollut - suurin miinus oli sessioiden päätteeksi nautittujen loistoillallisten poisjäänti. Riku Mattila lupautui harrastuspohjalta valvomaan uudenkin levyn äänityksiä, ja Mikko Karmila pystyttiin palkkaamaan äänittäjäksi ja miksaajaksi. Demorec Oy:ltä vuokrattiin edullisesti liikuteltava äänityskalusto.

Uutta materiaalia oli tavan mukaan harjoiteltu jatkuvasti ja sisäänajettu keikoilla, ja uusi albumi Maasäteilyä äänitettiin helmikuussa 1995. Kun levy ilmestyi kesän kynnyksellä arvostelut olivat ylistävimmät sitten K.O.:n.

Pääsiäisenä -95 käväistiin Reykjavikissa Islannissa. Viikon mittaisen oleskelun aikana tutustuttiin kaupungin ohella Islannin mykistävään luontoon ja soitettiin kaksi keikkaa Tveim Vinir -rokkiklubissa. Jälleen tuli todistettua, ettei Radiopuhelimien musiikki ole kielisidonnaista: yleisö oli erittäin innostunutta, kuten yleensäkin ulkomaankeikoilla.

Kesän festivaaliesiintymiset olivat DBTL:ssä, Tammerfestissa ja Läsnärockissa. Loppuvuosi meni uutta materiaalia treenaillessa ja keikkaillessa.

Heti vuoden -96 alussa kitaristi Kangas ilmoitti jättävänsä yhtyeen työ- ja perhesyistä. Tätä oli jo osattu odottaakin keikkailun ja treenaamisen käytyä yhä hankalammaksi. Kitaristi Mällinen soitti välittömästi Electric Blue Peggy Suen laulaja-kitaristille Ray Katzille Berliiniin, jossa tämä tuolloin majaili, ja pyysi Katzia uudeksi kitaristiksi. Katz pyysi pari viikkoa miettimisaikaa, mutta soitti kymmenen minuutin päästä takaisin ja ilmoitti suostuvansa.

Treenaamaan Katzin kanssa päästiin helmikuussa -96. Huhtikuussa tulikin jo lähtö vajaan kolmen viikon Euroopan-kiertueelle, jolla soitettiin kymmenen keikkaa Tanskassa, Saksassa, Belgiassa ja Hollannissa. Kiertueen ohella Katzin sisäänajoa edesauttoi se, että uuden materiaalin pohjat oli saatu jo suurimmalta osin kuntoon Kankaan kanssa.

Kesän festivaalikeikat olivat DBTL, Tammerfest, Suistomaa soi, Suviyön sumutus ja Karmarock. Syyskuun lopulla ryhdyttiin levyttämään. Riku Mattila ei poikkeuksellisesti päässytkään paikalle, joten Mikko Karmila hoiti niin äänittämisen, tuottamisen kuin miksauksenkin.

Materiaali jäi odottamaan miksausta, kun bändi lähti marraskuun alussa viideksi viikoksi Helsinkiin esiintyäkseen Kostamus-sinfoniassa, Ylioppilasteatterin 70-vuotisjuhlanäytelmässä. Esa Kirkkopellon ohjaama näytelmä sai melko runsaasti julkisuutta, ja kaikki 11 virallista esitystä olivat täpötäynnä. Joulukuussa Kostamus-sinfonian lyhennetty versio esitettiin televisiossa.

Heti viimeisen esityksen jälkeen alkoi Avaruus-albumin miksaus. Miehistövaihdoksen jälkeen bändin soundi oli kuitenkin käynyt kuivemmaksi, eikä lopputulos tyydyttänyt. Karmila paranteli miksausta seuraavina kuukausina vielä pariin otteeseen, ja ennätyspitkäksi venyneen odotuksen jälkeen levy ilmestyi huhtikuussa 1997. Vastaanotto oli hyvä, joskaan ei edellisen levyn veroinen.

Kesällä 1997 Radiopuhelimet soitti Ruisrockissa, Ilosaarirockissa, Tammerfestissä, Down by the Laiturissa ja Läsnärockissa. DBTL:ssä ja Läsnärockissa ohjelmistossa oli normaalisetin lisäksi "reggaesetti", valikoima yhtyeen biisejä reggaeksi ja skaksi sovitettuna. Toinen erikoisuus oli loppukesästä MTV3:n Jyrki-ohjelmassa esitetty akustinen versio Syksyn valo -kappaleesta.

Veda Honkanen kuoli kesäkuun lopulla runsaat puoli vuotta sairastettuaan, ja uudeksi keikkamyyjäksi tuli syksyllä Karkkiautomaatti-yhtyeen Sami Häikiö. Yhteistyö ei kuitenkaan oikein sujunut, ja keväällä -98 tehtävä annettiin Anna Karjulalle (Anti-Cool Productions, myöhemmin Hot Igloo).

Uutta materiaalia oli harvojen keikkojen lomassa harjoiteltu ahkerasti, ja uusi albumi Hiljaista! äänitettiin huhtikuussa tuttuun tapaan Riku Mattilan avustuksella. Uutena studiotyöläisenä paikalla oli Pentti Dassum (mm. Deep Turtle).

Kesän -98 festivaalikeikat olivat DBTL:ssä, Tammerfestissa ja Läsnärockissa, jossa normaalisetin lisäksi soitettiin nelimiehisellä kokoonpanolla (ilman Katzia) Kansanturvamusiikkikomissio-setti. KTMK-setti esitettiin joulukuussa myös Oulussa.

Mikko Karmilan miksaama Hiljaista! ilmestyi syyskuussa. Kommentit olivat enimmäkseen kiittäviä, mutta albumi herätti jonkin verran myös hämmennystä, sillä hitaudessaan ja ilmavuudessaan se poikkesi Radiopuhelimien peruslinjasta.

Teatteriohjaaja Juha Hurme, johon yhtye oli tutustunut Kostamus-sinfonian yhteydessä, oli jo kesällä -97 ehdottanut yhteistyötä näytelmän tekemisen merkeissä. Keväällä -98 projekti käynnistyi keskusteluin ja Hurmeen tekemin haastatteluin. Käsikirjoituksen rakentaminen ja treenaaminen etenivät pikkuhiljaa, kunnes näytelmä, nimeltään yksinkertaisesti "Radiopuhelimet", sai ensi-iltansa Oulun lasten- ja nuortenteatterifestivaalilla helmikuussa 2000.

Loppuvuoden ajan näytelmää esitettiin ympäri Suomea lähinnä normaalien keikkojen yhteydessä (mm. Down by the Laituri). Vastaanotto oli kaikkialla loistava; näytelmä tuntui miellyttävän yleisöä enemmän kuin Radiopuhelimien musiikki. Kuvaava esimerkki tästä oli fanikirje, joka oli osoitettu "yhtyeelle, josta en pidä".

Näytelmän ensi-illassa julkaistiin myös yhtyeen jäsenten toimittama Radiopuhelimet-lehti, jota etupäässä kaupattiin ja jaettiin näytelmän ja soittokeikkojen yhteydessä. Lehti sisältää mm. yhtyeen jäsenten lapsuusmuisteluja, keikkatarinoita ja muita järjettömyyksiä.

Uusi albumi Oulu on kaupungin nimi äänitettiin joulukuussa 1999. Äänittäjinä olivat jälleen Riku Mattila ja Pentti Dassum ja miksaajana Mikko Karmila. Osin yhtyeen alkuaikojen räyhämeininkiin palaava levy tuotti ilmestyessään huhtikuussa 2000 parhaat arvostelut sitten Maasäteilyä-albumin.

Ensimmäistä kertaa historiassaan yhtye otti iisisti levyn äänitysten jälkeen eikä aloittanut uuden materiaalin treenausta vasta kuin kesällä 2000.

Alkusyksystä 2000 Tommi Viksten pyysi Radiopuhelimilta Tuomari Nurmio -coveria Nurmion 50-vuotispäivän kunniaksi julkaistavalle kokoelma-albumille. Yhtye treenasi ja levytti pikavauhtia Rion satamassa -biisin, joka oli jo pitkään kuulunut Mäen ja Annusen sivuprojektin J.A. & Alamäen ohjelmistoon.

Albumi "Tuomarin todistajat" ilmestyi merkkipäivän kynnyksellä marraskuussa. Monet pitivät Radiopuhelimien esitystä yhtenä levyn parhaimmista. Ei tosin punkrockin ensimmäisiin suomalaisiin ymmärtäjiin kuulunut Waldemar Wallenius, joka Musa.fi -lehdessä tyrmäsi version laulu- ja soittotaidottomana metelinä.

(2001 -2002)
HOT IGLOOSTA TÄNÄÄN!

Uusia kappaleita hiottiin keikoilla runsaan vuoden ajan. Studioon (vaihteeksi oikeaan) mentiin joulun alla 2001.
Äänittäjinä olivat jälleen Riku Mattila ja Pentti Dassum. Uusi albumi miksattiin helmikuussa 2002 Helsingin Finnvox-studiolla Mikko Karmilan ja Jarno Mällisen voimin.

Albumi sai nimekseen Tänään! ja se julkaistiin uuden levy-yhtiön Hot Igloon kautta huhtikuussa 2002. Tänään! sai erinomaisen, joskin hassulla tavalla kaksijakoisen vastaanoton: jotkut katsoivat yhtyeen petranneen selvästi edellisestä albumistaan, kun taas toisten mielestä Oulu-levy oli ollut vaikuttavampi.

Kesän 2002 festivaalikeikat olivat Down By The Laiturissa, Ilosaarirockissa sekä Karmarockissa.

Syksyllä 2002 ilmestyi kokoelmalevy Cabaret Noctruno vol. 3, jolle pääsi Oulu-levyn sessioista ylijäänyt Myrskyn silmässä. Kokoelman julkaissut Pentti Dassum (Deep Turtle) ihmetteli, miksi yhtye oli hylännyt niin hyvän biisin. Samana syksynä bändi esiintyi Veda Honkasen muistoksi järjestetyllä Valtteri-sisäfestivaalilla Tampereella.

(2003 -2005)
NAAMAT KARJALASSA JA NÄYTELMÄ TOMMISTA

Keikkarintamalla mieleenpainuvimpia tapauksia olivat kevään 2003 esiintyminen Jyrockissa 16 vuoden tauon jälkeen sekä kovan kotikenttäkannatuksen leimaamat Qstock-keikat kesästä 2003 alkaen. Ulkomaankeikallakin yhtye kävi pitkästä aikaa: pistokeikalla Petroskoissa Carelian Faces -festivaaleilla syksyllä 2004.

Jo juhannuksen alla 2002 Radiopuhelimet oli sopinut Juha Hurmeen kanssa uudesta näytelmästä. "Rockooppera" Tommia (vrt. The Whon Tommy) alettiin kirjoittaa syksyllä 2003. Tekstiä tuottivat yhtyeen jäsenet sekä näyttelijöiksi pestatut Jarno Valli, Heikki Herva ja Pasi Lappalainen. Kaksi viimeksi mainittua esiintyivät jo Radiopuhelimet-näytelmässä. Heidän lisäkseen Tommin näyttelijäkaartiin saatiin teatterin moniosaaja Jeata Juustinen.

Tommi-musikaalin harjoituksia pidettiin pikkuhiljaa keväästä 2004 alkaen, ja homma runtattiin Hurmeen ohjauksella kasaan esityksiä edeltävällä viikolla. Ensi-ilta oli Oulun kaupunginteatterissa 18. maaliskuuta 2005. Tuolla erää näytöksiä kertyi viisi. Yleisö oli varsin innoissaan näytelmästä, joka keräsi yhteen miehen elämän ikävimmät hetket kehdosta nelikymppiseksi.

Soittotreenien harventumisesta huolimatta uutta materiaalia oli kertynyt siinä määrin, että kevään ja kesän 2005 keikkasetti koostui valtaosin levyttämättömistä biiseistä.